maanantai 9. lokakuuta 2017

Kivun kohtaaminen ja niskalenkitys

Ajattelin taas sukeltaa hieman pidemmälle kivun kohtaamisessa ja lantionpohjan toimintahäiriöissä. Aikaisempia kirjoituksia löydät mm. täältä, täältä ja täältä

Viime lauantaina päästiin todenteolla käsitöihin kun Suomen Lantionpohjan fysioterapeutit ry eli Pelvicus järjesti lantionpohjan manuaalisen käsittelyn Tays:issa. Ohjelmassa oli lantionpohjan lihasvoiman arviointia, ultraäänen käytön harjoittelua lantionpohjan ja vatsan alueen tutkimisessa, häntäluun ja ympäröivien kudosten käsittelyä sekä kivunlievitystekniikoita lantionpohjan kiputiloihin. Aihepiirejä harjoiteltiin työpajoissa 5-6 henkilön ja kouluttajan kesken, pidettiin pieni tauko ja juostiin seuraavaan kammariin. Välillä ihan vaan pyyhe lanteilla, koska harjoittelimme toinen toisillemme. 

Kerroin keväällä omista lantionalueen kivuistani muutamassakin kirjoituksessa ja kuinka pikkuhiljaa opettelin elämään asian kanssa. Aikaa on kulunut, enkä kesällä miettinyt asiaa sen kummemmin kun koulutukseen ilmoittauduin. Olen itsekin jo tehnyt manuaalista tutkimista lantionpohjaan asiakkaille olemassa olevilla pohjatiedoilla, ja odotin koulutusta innolla. Vasta matkalla Tampereelle aloin miettiä, että päivän aikana joutuisin kohtaamaan oman kipuhistoriani aika uudella tavalla. Silmästä silmään.

Kouluttajina olivat lantionpohjan fysioterapeutit Minna Törnävä, Miia Silventoinen, Tuula Aho sekä Anu Parantainen. Kipuasiat olivat monessa mielessä olennainen osa lantionpohjan toimintahäiriöiden skaalaa, ei vähiten siksi että Minna väittelee myöhemmin tässä kuussa vulvodyniapotilaan kohtaamisesta terveydenhuollossa. 





Lantionpohjan alue ja sen käsittely on varmasti enemmän tai vähemmän tuttua, tai ainakin pitäisi olla, ihan jokaiselle naiselle gynekologisten tutkimusten myötä. Voi olla useita lantionalueen leikkauksia, lapsettomuutta, seksuaalielämän ongelmia, suolentoiminnan häiriöitä ja genitaalialueen kipuja. Kaikilla oli mukanaan oma historiansa koulutuksessa.

Se, minkälaisia kokemuksia varmastikin yhdelle henkilökohtaisimmista ja herkimmistä alueista kohdistetut käsittelyt ja kosketukset ovat olleet, voivat olla ihmisestä riippuen täysin neutraaleja ja normaaleja tai ne voivat aiheuttaa pitempiaikaisia negaatioita ja pelkotiloja. Mikäli kokemukset kallistuvat sinne epämiellyttävyyden tai kivuliaisuuden puoleen, voivat ne vaatia asian jatkokäsittelyä ja kohtaamista, jotta koskettaminen ja käsittely voisi taas olla siedettävämpää. Eikä kyseessä tarvitse välttämättä olla mitään väkivaltaista tai pahantahtoista; tilanteet, joissa tuntuu, että ei ole täysin tilanteen herrana eikä koe tulleensa kuulluksi, voivat olla tarpeeksi kasvattamaan kasvavaa lumipalloefektiä. Nämä tilanteet voivat tulla vastaan esimerkiksi terveydenhuollossa, jotka ovat välttämättömiä omalle terveydelle ja esimerkiksi mitään tutkimuksia ei tehdä turhaan. Se ei kuitenkaan aina ole riittävä selitys itselleen ja koetulle kivulle ja omakohtaiselle hädälle.





Huomasin omat tunnelukkoni jo ensimmäisessä työpajassa 10 minuuttia koulutuksen alkamisen jälkeen, jossa arvioimme lantionpohjan lihasvoimaa ja kuntoa emättimen sisältä sormella tunnustellen. Kurkkua alkoi puristaa, huulet (yläpäässä) alkoi väpättämään, ahdistus alkoi nousta vatsasta ylöspäin ja tuli pieni paniikki. 

Kivun pelko voi usein olla merkittävämpi kuin itse koettu tuntemus. Pään sisällä asia saa yksilöstä riippuen isotkin mittasuhteet ja katastrofointi on valmis alkamaan. Tämän tunteen pysäyttäminen ja hallitseminen ei ole mitenkään helppoa. Omalla kohdallani ainakin näissä tilanteissa tunteen purkaminen on välttämätöntä. Siksi sanoinkin heti omalle ryhmälleni itkua vääntäen, että mitään hätää ei ole, mutta kerroin oman tilanteeni ja sen, että en ole ihan varma mitä tulevan pitää, mutta halusin ottaa päivän yhdenlaisena haasteena itsellenikin. Tunteiden sanallistaminen auttaa omalla kohdallani asian ja tunteiden hallitsemista ja pelon lievittämistä. Jos asian on valmis kohtaamaan, omalla mielellä ei olekaan enää niin isoa sananvaltaa ja tunteesta voi saada niskalenkin. Tällöin koettu kipukin voi laimentua, tai sitä ei ehkä olekaan. 

Ja arvatkaa vaan. Päivä oli ihan loistava. Harjoittelun aikana opin paljon uutta itsestäni ja kehostani. Ilmapiiri oli turvallinen eikä todellakaan turhan tiukkapipoinen. Kaikilla oli omat lähtökohtansa, ja niin koulutukseen tulijat kuin kouluttajatkin olivat kaikki innostuneita oppimaan lisää ja syventämään tietämystään.

Aika syvälliseksi se välillä menikin.





Mitä koulutus sitten antoi muuta, kuin omien raja-aitojen murtamista?

Itseäni se ainakin motivoi kirjoittamaan tätä blogia. Kuinka moni tietäisi, mistä lähtisi etsimään apua esimerkiksi yhdyntäkipujen hoitoon? Tai ulostamisen vaikeuksiin? Häntäluun alueen kramppimaisiin kipuihin? Hoitokeinoja on tietysti monia, mutta fysioterapialla ja manuaalisella käsittelyllä sekä asiakkaan rauhallisella ja turvallisella kohtaamisella voidaan helpottaa useita lihastason ongelmia, joita myös esimerkiksi ulostamisvaikeudet voivat olla. Terapeutti ei ole vieressäsi vessassa, ja ihan jo ohjauksella ja neuvonnalla voidaan päästä hyvään alkuun, mikäli ensitapaamisella fyysinen tutkiminen tuntuu pelottavalta. 

Tärkeintä on saada tuntea, että tulee kuulluksi, tilanne on omassa kontrollissa, ja kivuliasta asiaa lähdetään kohtaamaan yhteispelillä. 

Asiakas ei ole käsittelyn kohde vaan hoidettava ja oman kehonsa rajat asettava ihminen. 




- Kerttu

kerttu.ikavalko@mehiläinen.fi


Vastaanotto Kuopiossa: https://www.mehilainen.fi/terveyspalvelut/asiantuntijat/9468/ikavalko_kerttu

Vastaanotto Suonenjoella: https://slotti.fi/booking/kerttuikavalko/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti