torstai 3. elokuuta 2017

Onko varaa olla tarttumatta tilaisuuksiin?

Mites tästä nyt taas aloittaisi. 

Viime teksti meni Puolan matkaa palastellessa ja nyt ollaan taas tilanteessa, kun seuraavan viikon majoitukset ja lennot on varattuna ja tasan kuukauden päästä ollaan Gdanskissa kulkemassa syyskuisia katuja. Vähän auki on itselleni vielä mitä kaikkea tuo viikko tulee pitämään sisällään, mm. sen takia että erinäisistä kielimuurista johtuen luulin viime reissulla joutuneeni elämäni absurdeimpaan tilanteeseen kun minua pyydettiin Gdanskiin opettamaan lantionpohjan fysioterapiaa. Siinä vaiheessa, kun kysyttiin, paljonko yleensä otan opettamisesta palkkiota Suomessa, tajusin, että nyt taisi olla yhdenlainen väärinymmärrys kyseessä. Siinä sitten selviteltiin, että opettaminen ei ole ihan kuulunut työnkuvaani... 




Eipä siinä, tarjous jäi kuitenkin auki. Nyt pohdin saisinko kasattua englanniksi pienen Power Pointin minkä esittää kurssilla. Yhtenä aiheena on SI-nivel ja sen hoito ja tutkiminen, joten lantion alue tulee joka tapauksessa framille. Yksi vaihtoehto olisi mennä liukkarit ja vaginaelektrodit sylissä paikalle, mutta ehkä tuo erkauma voisi olla mieluisampi vaihtoehto. Syksyllä on tiedossa lantionpohjan manuaalisen tutkimisen koulutus ihan eri merkeissä Tampereella, joten jätetään ehkä ne syvällisemmät asiat niihin puitteisiin. 

Syy, miksi kesän osalta kirjoitukset on jääneet vähemmälle, on enemmän tai vähemmän paljon aikaa vaatineet työt milloin missäkin osoitteessa. Suonenjoella Fysiokulman työt ovat alkaneet rullata ja olen pitänyt siellä viime viikkoon asti vain iltavastaanottoa. Tällä viikolla oli ensimmäisen täyden työpäivän aika siellä, ja meinasi olla hymy herkässä. 





Muuten olen juhannusviikosta asti tehnyt kolmea päivää terveyskeskuksen vuodeosastolla ja kahta päivää Mehiläisessä, ja ei ole kyllä voinut kun ihmetellä, että miten monenlaista tapausta on yhden päivän aikana kerennyt tulla eteen. Esimerkiksi:

- aivoinfarktista kuntoutuva 
- dementiaa sairastava lonkkaproteetikko
- potilas, jonka kotona pärjäämistä tuli arvioida liikkumisen ja apuvälineiden osalta
- toinen lonkkaproteetikko
- kolmas lonkkamurtumapotilas
- aivosairauspotilas
- yliaktiivisesta rakosta kärsivä
- juoksun aikana alaraajakipuja kokeva kuntoutuja
- erkauma-asiakas
- päänsärystä kärsivä nhs-kuntoutuja

Ja nämä kaikki saattoivat olla yhden päivän aikana. Toki työpäivät ovat venyneet välillä aika pitkiksi kun asiakaskohtaamisia on kerennyt kertyä, mutta tietäen että tämä ajanjakso kestää vain tietyn aikaa, on tarjolla olleista kokemuksista ollut vain kiitollinen. Lisäksi tukijoukot ovat olleet saatavilla, joten aikaa on ollut mahdollista käyttää tässä määrin. Yksin ei ole kenenkään kovin helppoa tarpoa. 

Äsken lenkillä pohdinkin, miten tärkeitä opiskeluaikaiset harjoittelupaikkani olivatkaan. Kaikki nykyiset työni pohjaavat harjoittelujaksoihin. Vaikeaa kuvitella, miltä kokonaisuus näyttäisi nyt, jos paikkoja ei olisi ollutkaan, vaan olisin suorittanut harjoittelut jossain muualla. 

Ei niiden paikkojen saaminen kyllä helppoa ollutkaan. Kovin moni Savonlinnassa opiskeleva asui pääasiallisesti muualla, monet Jyväskylässä, missä paikkojen etsiminen oli monella edessä samaan aikaan samassa kaupungissa. Jos lisäksi vielä paikallisessa ammattikorkeakoulussa oli harjoittelukentät samaan aikaan, en edes osaa kuvitella, kuinka monta kymmentä opiskelijaa oli ohjaavaa ammattilaista vailla. Niitä paikkoja kytättiin aamusta alkaen netistä kahvipannu kuumana ja koitettiin saada edes joku varvas ovenväliin. 


Pari astetta pätevämpää ammattilaista, anyone?

Se varmaan pätee ihan kaikille aloille. Jos opiskelupaikkoja lisätään todella paljon, miten entisillekään opiskelijamäärille riittää käytännön harjoitteluun kenttiä? Julkisella puolella on ainakin omasta suppeasta katsontakannasta iso vastuu, eikä sielläkään resurssit ehkä varsinaisesti kasva. 

Harjoittelupaikkojen etsintään kannattaa käyttää aikaa ja haravoida hieman laajempaakin aluetta. Jos kuulee hyvää palautetta jostain paikasta ja se on edes etäisesti oikealla puolella maata, kannattaa sitä tavoitella. Hyviä ohjaajia ei varmasti liikaa ole, ja usein joku voi tuntea jonkun joka tuntee jonkun toisen hyvän tyypin, kenellä voi olla isokin merkitys omalle uralle. 

Koulussa opetetaan tietyt asiat ja kentillä tietyt asiat. Jos sattuu pääsemään yksityiselle puolelle harjoitteluun, jossa pääsee oikeasti itse käsiksi asiakkaisiin ja on vielä aikaa ohjaukselle, kuuluu siihen harvempaan porukkaan. Opiskelijaan käytettyyn aikaan saa koululta korvausta, mutta tämä korvaus ei välttämättä suoraan korreloi yksityisyrittäjän menettämään rahasummaan, koska sieltä lompakostahan se suoraan menee. Joku voi tarvita enemmän ohjausta kun toiselle riittää kevyt tuuppaus oikeaan suuntaan. 

Tilaisuuksia ei turhan paljon anneta tarjolle. Tapahtuivatpa ne tietokoneen näytön äärellä, puolalaisessa kellaripubissa tai keskellä Kuopion toria, kannattaa miettiä pari kertaa, onko varaa jättää sitä tilaisuutta käyttämättä. Minulla ei ole. Joten saattaa olla että kuukauden päässä Puolassa on yksi englantia Power Pointista mongertava suomalaismuidu enemmän.




Ainakaan Ekbergillä Helsingissä ei pidä kieltäytyä mistään.

- Kerttu


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti