tiistai 29. elokuuta 2017

Emg-mittaukset ja biopalauteharjoittelu

Lantionpohjan EMG-mittaukset ja biopalauteharjoittelu ovat yksi osa lantionpohjan fysioterapiaa. Pakollisia ne eivät ole, mutta etenkin tunnistamisvaikeuksissa tai oikean tekniikan löytämisen vaikeuksissa ne ovat todella hyödyllinen väline.

EMG-mittaukset perustuvat lantionpohjasta sisäisesti käytettävän elektrodin avulla mitattavaan sähköiseen aktiivisuuteen. Lihassupistuksen aikana lihassolussa tapahtuva kemiallinen reaktio muuttuu lihassolukalvolla aktiopotentiaaliksi, eli sähköiseksi reaktioksi ja eräänlaiseksi jännitevirraksi. Näiden arvojen mittaamista kutsutaan elektromyografiaksi. (1.)

Biopalauteharjoittelu tarkoittaa emg-mittarin avulla tehtäviä tahdonalaisia lantionpohjan supistusharjoitteita. Lantionpohjan lihaksisto voi olla hankala hahmottaa, joten erilaisten kaavioiden tai pelien (!) avulla vihjeiden saaminen helpottaa harjoittelua, lisää motivaatiota sekä helpottaa kehittymisen seuraamista. 

Kylläpä tulisi uusia ulottuvuuksia niihin änäri-iltoihinkin. 



Esimerkiksi biopalauteharjoittelua voidaan tehdä näin: intravaginaalinen elektrodi on kytkettynä emg-laitteistoon tietokoneella, ja lantionpohjaa supistaessa näytöllä oleva punainen ruusu lähtee kainosti painumaan nuppuun. Vastaavasti lihaksiston rentouttamalla ruusu avautuu täyteen loistoonsa. 

Siinä puhjetaan kukkaan niin näytöllä kuin piuhojen toisessa päässäkin. 

Pienempiä käsikäyttöisiä EMG-mittareita on myös, ja näissä supistus ja rentous voidaan esittää esimerkiksi nousevana ja laskevana viivana. Tämä on myös hyvin havainnollistavaa, ja mikäli vaikkapa ylijännitystilaa on vaikea tunnistaa, voi harjoittelun avulla huomata, miltä oikeastaan tuntuu, kun lantionpohja rentoutuu.





Monelle varmaan on tuttua pienimuotoinen vatsan sisäänveto ihan tiedostamattaankin. Tätä voi tapahtua myös lantionpohjassa, jolloin emättimessä voi olla jatkuva, liiallinen imu ja jännitys päällä. Myös esimerkiksi toiminnalliset vatsavaivat ja niistä johtuvat ilmavaivat voivat ylikuormittaa lantionpohjaa niin, että pidättelyä onkin hankala lopettaa enää silloin, kun ollaan jo väljemmillä vesillä pois avokonttorin armottomasta äänentoistosta ja ilmanvaihdosta. Maksimilihasjännitykset eivät siis ole kaikki kaikessa, vaan vastapainona on hyvin tärkeänä osana lihasten rentouttamiskyvyn oppiminen.

Emg-mittauksissa terapiatilanne kulkee itselläni jotakuinkin näin:
Asiakkaan kanssa keskustellaan, mitä mitataan ja ennen kaikkea miksi. Luvut eivät ole itseisarvo eikä tarjolla ole edes tarkkoja, vakioituja viitearvoja, suuntaa-antavia lukuja ja raja-arvoja kylläkin. Tärkeämpää on asiakkaan oma lähtötilanne, ja tähän suhteutettuna tavoiteltavat arvot ja edelleen ongelman helpottuminen.

Lähtökohtaisesti asiakas laittaa itse vessassa elektrodin vesipohjaisen liukuvoiteen kanssa paikoilleen tampoonin omaisesti, mutta tarpeen mukaan myös terapeutti voi avustaa elektrodin laitossa. Elektrodin kanssa voi liikkua normaalisti, mitä nyt hieman ylimääräistä "siellä" voi tuntua olevan. Mittaukset tehdään yleensä alusvaatteisilla tai ainakin paita nostettuna ylös, jotta vatsan ja pallean toimintaa pystyy samalla havainnoimaan.

Tämän jälkeen valitaan mittauksille tarkoituksenmukaisin alkuasento, eli esimerkiksi selinmakuu tai seisoma-asento. Olennaista on toistaa seurantamittaukset samassa asennossa, koska esimerkiksi jo seisoma-asennon ylläpitoon vaaditaan lantionpohjan lihasten aktiivisuutta, joten lähtökohtaisesti arvot ovat hieman makuuasentoa korkeammat. 




Mittauksista voidaan selvittää lihaksiston maksimi-, kesto- kuin nopeusvoimaakin. Saatujen tulosten perusteella ohjataan tarvittavia harjoitteita; jos kestovoiman kanssa on ongelmaa, keskitytään etenkin supistuksen keston kasvattamiseen pikkuhiljaa ja niin edelleen. 

Biopalauteharjoittelu itsessään voi sisältää toiminnallisempia harjoitteita, kuten istuutumisia, kyykkyjä, askelluksia tai muuta sen mukaan, missä tilanteissa asiakkaan kokema suurin haitta ilmenee. Esimerkiksi yhden jalan kyykkyä tehdessä voidaan tarkkailla, onko lihasaktivaatio symmetrinen kummallakin jalalla kyykätessä, jos näyttää siltä, että kyykyn hallinta on selvästi vaikeampaa jommallakummalla alaraajalla. Jos virtsaa karkaa aina ylösnousessa, voidaan biopalauteharjoittelulla harjoitella lantionpohjan aktivaatiota juuri noissa tilanteissa. 

Oikeastaan vaan luovuus on rajana. Kunhan vaan piuhat pysyvät kiinni, elektrodi paikallaan ja fokus tekemisessä sopivan rennolla asenteella, voi aktivaatiota mitata vaikka päällä seisoen. 

Harjoittelun jälkeen elektrodi otetaan pois, pestään ja desinfioidaan ja samaa henkilökohtaista elektrodia käytetään koko harjoittelujakson ajan. Omani on kaksi vuotta vanha, eikä se osoita hiipumisen merkkejä. 



Biopalauteharjoittelun on tutkitusti todettu olevan tehokas hoitokeino ponnistus- ja sekamuotoisen virtsankarkailun hoidossa. Harjoittelua tulisi jatkaa noin kolmen kuukauden ajan aktiivisesti, ja tämän jälkeen ylläpitävästi muutamia kertoja viikossa. (2, 3.)

Mittaukset ja laitteiden kanssa pelaaminen ovat kuitenkin vain yksi osa terapiaa. Lantionpohjan toimintahäiriöt ovat monella tavalla elämänlaatuun vaikuttavia, joten kokonaiskuvan hahmotus ja kartoittaminen ovat ensimmäinen lähtökohta. Vasta sen jälkeen mietitään päälläseisontaa. 

- Kerttu

Lähteet
1. Lantionpohjan peruskoulutuksen materiaalit, 2015.
2. Käypä Hoito, virtsankarkailu. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50050#s11
3. Pelvic Muscle Rehabilitation: A Standardized Protocol for Pelvic Floor Dysfunction. 2014.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4071781/

Kuva 1 http://www.dailymail.co.uk/femail/article-4088816/
Kuva 2 http://www.nintendolife.com/reviews/2011/04/physiofun_pelvic_floor_training
Kuva 3 https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4071781/
Kuva 4 http://www.terveystekniikka.fi/tuotteet.html?id=40605/508754

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti