maanantai 6. maaliskuuta 2017

Lantionpohjan kipu ja kuntoutus II


Sitten voitaisiin puhua hieman mitä erilaisilla laitteilla, härpäkkeillä ja eri onteloihin laitettavilla antureilla voidaan lantionpohjan ongelmissa tehdä. Jos nyt tulit lukemaan ensimmäistä tekstiäni niin tuo lause kertoo varmaan kaiken tarpeellisen mitä on luvassa. 

Kun on edetty siihen pisteeseen, että on todettu lantionpohjan lihasten yksinkertaisen supistuksen olevan hankalaa tai lihasten tunnistamisen jopa olematonta, on aika ottaa esiin EMG (tai sormi.) Lihasten puutteellinen aktivaatio voi näkyä pelkkänä pinnallisten vatsalihasten supistuksena, pakaroiden jännityksenä tai hengittämisen lopettamisena ja menemällä kokovartalokipsiin. Sinänsä missään näissä kompensaatiomenetelmissä ei ole mitään outoa, koska vatsalihasten ja pakaralihasten yhteys lantionpohjaan on vahva ja ne sijaitsevat tavallaan siellä päin missä aktivaatiota pitäisikin tapahtua.

Toisekseen, kun sitä oikein keskittyy johonkin tai koittaa ponnistaa tai muuten oikein kovaa yrittää, henkihän siinä helposti jää kakkoseksi. Tässä on vaan se pulma, että hengityksen =pallean ja lantionpohjan toimintakyky liittyvät olennaisesti toisiinsa mm. keskivartalon myofaskiaalisten eli lihaskalvorakenteiden myötä. Jos pallea on jännittynyt ja pinkeä, on lantionpohjan lihastenkaan hankala toimia kovinkaan rennosti.

Pallea on kupolimainen tai laskuvarjon muotoinen lihas, jonka jännittyessään tulisi painautua alaspäin ja näin laajentaa keuhkojen tilavuutta, jolloin sisäänhengitys olisi mahdollisimman tehokasta (Park & Han 2015). Samalla se aiheuttaa sisäelimille painetta, ja tämän vaiheen voi havainnoida omasta vatsastaan: kohoileeko se rennosti sisäänhengityksellä vai ei. Samalla sisäänhengityksessä lantionpohjan tulisi myödätä paineeseen ja joustaa hieman alaspäin. Uloshengityksellä homma toistuu toiseen suuntaan ja lantionpohjan vetäytyy hieman ylöspäin Jos pallea on jännittynyt, se ei pääse toimimaan optimaalisella tavalla eikä näin myöskään tuolla alakerrassa ole kovin rennot oltavat. Ihan näin karkeasti yksinkertaistaen.




Jos jatkan vielä hengityksestä, huomaan kolmen sivun jälkeen lärpättäväni siitä vieläkin. On nimittäin vähän mielenkiintoisempi aihe johon palaan ihan takuulla. Lyhyestä virsi kaunis: hengitä kun jännität sitä ihmeiden onkaloasi. Tai seivästäsi. Jos tätä nyt kukaan mies uskaltautui lukemaan.

EMG (elektromyografia) on menetelmä, jolla mitataan lihasten sähköistä aktiivisuutta. Voidaan puhua myös laajemmin biopalauteharjoittelusta jota on myös alavatsan päältä tehtävä ultraäänitutkimus. Biopalauteharjoittelulla potilaan lihasten toiminnasta saadaan numeerista tai visuaalista dataa, jota seuraamalla voidaan tarkkailla harjoittelun edistymistä ja motivoida asiakasta harjoitteluun. (Käypä hoito 2011.) Mittauksissa terapeutin olisi hyvä olla lähellä asiakasta ja kosketuksissa elektrodiin, koska jos tekniikka on hakusassa ja kevyen imaisun sijaan mitattava ponnistaakin ulospäin, näkyy tämäkin aktiivisuutena mittarissa. Lisäksi pinnallisten lihasten, kuten em. vatsa- tai pakaralihasten, jännittymistä on helpompi tarkkailla lähietäisyydeltä. (Lantionpohjan peruskoulutus 2015.)

Eli ei, gynekologin penkkiin ei joudu jalat levälleen. Kosketuksissa ollaan sen verran kuin on tarpeellista oikean tekniikan varmistamiseksi, ja terapeuttien toimintatavoista riippuen myös limakalvojen kunto voidaan tarkistaa silmämääräisesti vastaanotolla. Tyylejä on kuitenkin monia, ja jos asiakas jännittää tilannetta, on muuten epävarma tai pelokas, kannattaa siitä sanoa rohkeasti terapeutille. Hän on siinä vain ja ainoastaan asiakkaan pulman helpottamiseksi.

Erilaisia mittauksia juuri lantionpohjaa ajatellen ovat mm. keskimääräinen maksimivoiman mittaus tai 60 sekuntin kestovoimamittaus (Lantionpohjan peruskoulutus 2015). Maksimivoimaa tarvitaan mm. painavien taakkojen nostoissa tai aivastuksissa, kestovoimaa niissä tilanteissa kun se vessa ei tietystikään ole ihan lähimailla, tai mahdollisesti ilma kiertää mahassa, mutta se heikolla ilmastoinnilla varustettu pieni kokoushuone ei ole oikea paikka tilanteen helpottamiseen.

Kuten aiemmin todettu, lantionpohjan kiputiloihin liittyy usein alueen lihasten kramppeja tai muita toimintahäiriöitä. Kun tilannetta lähdetään purkamaan, on olennaista tietää, missä tilassa lihaksisto on. Tarpeen mukaan aloitetaan joko rentoutusharjoitteista tai lihasharjoitteista, tai usein molemmista. Rentoutus on tarpeen siinä vaiheessa, kun jo lepotilassa lantionpohjan tonus on tarpeettoman korkea. Lihaksen on hankala aktivoitua oikein jos se ei ole lepopituudessaan, ja toisaalta lihasaktivaatiolla voidaan rentouttaa lihasta. 


Mikäli tilanne on se, että sitä lihasjännitystä ei kertakaikkiaan löydy tai kipuhoitoa olisi tarkoitus aloittaa, otetaan käyttöön ne mystisellä naistenosastolla harjoitettavat sähkösokit. Eli siis: sähköhoidot, omassa tapauksessani TENS-hoidot. Interferenssivirta on toinen käytetty virran muoto.
TENS-hoitoa voidaan antaa intravaginaalisesti (tai -anaalisesti) tai pinnallisesti, usein alaselälle ristiluun tietämille. Sisäisissä hoidoissa käytetään vagina- tai anaalielektrodia, joista jotkut muistuttavat kalliimpiakin kultakoruja. Miksipä sitä ei huolehtisi homman estetiikasta?



Alla oleva elektrodi on oman käsitykseni mukaan yksi käytetyimmistä vaginaelektrodeista, ja niitä on omalla vastaanotollani käytössä.


Sähkövirta on samanlaista mitä myös synnytyksessä tai monissa tule-puolen ongelmissa käytetään kivun hoidossa. Tuntemus voi olla joko hieman muurahaisten viipottamista muistuttavaa, tasaista nipistelyä tai vaikka voimakkaasti lihasta aktivoivaa, tahdosta riippumatonta lihaksen supistelua aiheuttavaa sytkyttelyä. Se voi olla jatkuvaa ja tasaista tai parin sekuntin sykleissä tulevaa tuntemusta.

Virran ominaisuuksia muutetaan sen mukaan, mitä halutaan hoitaa. Akuutille ja krooniselle kivulle on omat säätönsä, kuten myös esim. rakon toiminnan rauhoittamiselle yliaktiivisessa rakossa tai inaktiivisille lantionpohjan lihaksille. Viimeisimmässä sähkövirta aiheuttaa passiivisesti lihassupistuksen, johon asiakas liittää itse oman aktiivisen lihassupistuksen. Tämä lisää motorista oppimista. (Lantionpohjan peruskoulutus 2015.) Eli siis makaat sohvalla ja teet vaginan voimatreeniä. Ei tartte käydä suihkussa kun ei tullu ees hiki, muutama minuutti kerrallaan riittää ettei vulva mene ylikuntoon. Harjoittelun tulisi olla tässäkin pitkäjänteistä, ja elektroterapian olisi hyvä olla säännöllistä noin kuuden viikon ajan, limakalvojen kunnosta riippuen useina päivinä viikossa jotta vastetta alkaisi ilmetä. (Lantionpohjan peruskoulutus 2015).





Minkälaista virtaa valitaankaan, olennaista on, että virta ei tunnu epämiellyttävältä. Homma ei saa sattua, ja virran voimakkuus säädetään täysin asiakkaan tuntemusten mukaan. Jos epämiellyttävä tuntemus tulee jo asteikon ensimmäisillä portailla, voi olla aika miettiä hetki limakalvojen kuntoa. Jos limakalvot ovat ohuet, kuivat ja punaiset heleän vaaleanpunakan värin sijaan, kannattaa hoitoa antaa sakraalisesti alaselältä sen aikaa, että saa paikat taas luistamaan ja värityksen muistuttamaan enemmän Nasun poskea kuin tulipunaista leivinuunia.

Jos asiakas on hyvin kivulias ja jännittynyt, on silloinkin kipuhoitoa mahdollista antaa sakraalisesti. Lisäksi jos elektrodin asettelu paikalleen ei kivun, jännittyneisyyden tai muun syyn takia onnistu, on oma sormi myös hyvä mittari lihasten aktivaation arvioinnissa. Kun emätintä supistaa sormea vasten, tulisi tuntea selkeä puristus sekä pieni imu ylöspäin. 

Itse EMG-mittaukset suoritetaan asiakkaasta riippuen makuullaan, istuen tai seisten. Jos asiakas on hyvin jännittynyt, voi olla mielekkäintä aloittaa selinmakuulta ja laittaa vaikka tyynyjä polvien alle. Pikkuhiljaa alkuasentoja muutetaan haastavammiksi, ja edetään toiminnallisiin harjoituksiin, kuten askelluksiin tai kyykkyihin. 

Noin. Eli tutkimus- ja hoitomenetelmä valitaan aina asiakkaan tilanteen mukaan. Elektrodien hinta pyörii usein muutamissa kympeissä, ja ne ovat pitkäikäisiä. Jos on olo, että nyt ei ihan mene supistelut, rypistelyt ja imut oikeaan osoitteeseen, antaa mittaus tärkeää, vertailukelpoista tietoa lantionpohjan toimintakyvystä.

Voisin itsekin vetää vaikka henkeä. Huh.

-Kerttu






Käypä hoito: Fysioterapia virtsankarkailun hoidossa. 2011.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus;jsessionid=463B07CA5A6C3335313813B0E8E69BC2?id=nix00665

Lantionpohjan peruskoulutus. 2015. Luentomateriaali.

Park & Han. 2015. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4540829/

Kuva 1
http://www.foundationalconcepts.com/the-pelvic-chronicles-blog/rock-core-good-way-strong-pelvic-floor/

Elektrodit
http://www.stressnomore.co.uk/pelvic-floor-exercise/probes-electrodes/vaginal-probes.html?p=1

Kuva 5 https://www.google.fi/search?q=physiotherapy+memes








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti