maanantai 20. helmikuuta 2017

Alku


Ensimmäinen kirjoitus. Tämä oli perinteisesti se työläin vaihe, ensimmäisen kappaleen kirjoittaminen viimeisenä, mutta jostain sitä pitää aloittaa. Ensimmäiset sanat ovat aika usein niitä vaikeimpia, mutta kun pääsee niiden yli, helpottaa moni asia huomattavasti.


Olen Kerttu Ikävalko, 23-vuotias fysioterapeutti, ammatinharjoittaja, nuori nainen, koiranomistaja. Ihan noin muutamia mainitakseni eikä aivan tuossa tärkeysjärjestyksessä. Olen aloittanut ammatinharjoittamisen Kuopiossa Lääkärikeskus Mehiläisessä, ja tässä blogissa tulen käsittelemään asioita liittyen pääasiassa ammattiini ja työnkuvaani. Näihin osa-alueisiin saan liitettyä mm. yrityksen perustamista, opiskelua ulkomailla, tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvointia ja huolenpitoa, lantionpohjan fysioterapiaa ja kehon kuuntelun merkitystä omalla äänelläni kerrottuna.





Pahoittelen jo valmiiksi tulevia pilkkuvirheitä ja ajoittain kangertelevaa tekstiä. Lukiossa kävin luovan kirjoittamisen kurssin ja ala-asteella mielikuvitukseni lähti joskus todella lentoon ainevihon sivuilla, mutta toistaiseksi ainut meriitti tältä puolelta on kuudennella luokalla suurin fanfaarein voitettu kirjoituskilpailu, aiheena Elämäni kamalin koulumatka. Ei ehkä siitä sen enempää.


Syy, miksi aloitin tämän projektin, on tietysti ammatillinen, mutta ei vain siinä ilmeisessä merkityksessä. Kirjoittamalla jätän yrittämisen alkutaipaleestani itselleni jotain päiväkirjamaista. Haluan seurata, miten osaamiseni kehittyy ja toisaalta, olisi mahtavaa, jos pystyisin antamaan jonkinlaista tukea tai tietoa samanlaisia asioita pohtiville. Yrittäjäksi hyppäämisestä koitin koluta useita sivustoja ja lukea kokemuksia, mutta ymmärrettävästi täysin vastaavaa sisältöä en löytänyt.


Haluaisitko fysioterapeutiksi? Oletko jo koulutuksessa, mutta tunnet, että ehkä tämä reitti ei olekaan sinulle se oikea? Oletko jo valmistunut ja mietit, että mitähän tässä nyt sitten tulisi tehdä? Työllistymismahdollisuuksia on todella paljon ja vähintään yhtä paljon erilaisia työnkuvia. Täältä saat lukea ainakin yhdenlaisesta tavasta tehdä töitä ja matkastani ammatillisissa koulutuksissa. Varmaa on, että aina löytyisi toinen toistaan mielenkiintoisempia koulutuksia ja kokonaisuuksia, jotka sopisivat just täydellisesti just sinulle. Yhtä varmasti tili alkaa tyhjentyä, ja huonommissa tapauksissa opittua ei saa liitettyä juuri sen hetkiseen työhön ja opitut asiat alkavat pikkuhiljaa unohtua luentopapereiden reunoille. Täytyykin koittaa pitää pää kylmänä, ja tehdä suunnitelmaa siitä, millaista osaamista haluaa lähteä itselleen rakentamaan. 


Aloitan ensi kuussa Maitland-konseptin opinnot. Tämä tarkoittaa sitä, että muutaman vuoden päästä olen suorittanut yhden tuki- ja liikuntaelimistön syventävän opintokokonaisuuden (30 op) ja titteli muuttuu manipulatiiviseksi fysioterapeutiksi. Siitä lisää jossain vaiheessa, ainakin Puolan Gdanskista on tulossa matkapäivityksiä koska koulutus tapahtuu neljässä viikon lähiopiskelujaksossa siellä tämän vuoden aikana. 


Mutta ehkä pohjimmiltaan mistä se ajatus sitten lähtikään, on lantionpohjan fysioterapiasta kirjoittamisen halu. On totta, että minulla ei ole vuosien kokemusta alalta. En ole kohdannut lukemattomia asiakastapauksia, ja on olemassa suuri määrä ammattilaisia, joiden osaaminen on kertynyt ajan kanssa ja kouluttautumalla huomattavasti suuremmaksi mitä itselläni tällä hetkellä vielä on.


Se, mitä minulla kuitenkin on, on omakohtaisia kokemuksia aiheen parista. Olen aloittanut omaa kuntoutumisprosessia opintojeni loppuvaiheessa, ja sanonut vasta silloin joitain asioita ensimmäistä kertaa ääneen ja alkanut tiedostaa niitä. Tietämys lantionpohjasta, kehon hallinnasta, vatsaoireista, levon merkityksestä, rauhoittumisesta ja hyvinvoinnista on kasvanut samaa tahtia mitä niitä olen omassa elämässäni kohdannut.  Joten kun käsittelen asioita, teen sen osittain oman kokemukseni ja näkökulmani kautta. Jos toivon aiheen ympärille lisää keskustelua, olen myös itse valmis kertomaan omista kokemuksistani omalla tavallani ja omien rajojeni mukaan. Toivottavasti niin saisin rohkaistua edes joitain hakemaan ongelmiinsa apua. 

Nyt se sitten lähtee. 
Tervetuloa mukaan! 


1 kommentti: