lauantai 25. helmikuuta 2017

Lantionpohjan kipu ja kuntoutus I

Kuten otsikosta voi päätellä, taas on "se" mielessä. 

Katsoin Maria Veitolan ohjelman josta oli edellisessä kirjoituksessa hieman puhe. Oli aika mielenkiintoinen Saaran kertomus omasta kipuhistoriastaan. Hän kuvaili omaa sairauttaan hyvin vestibuliitille tyypilliseksi: tähän oireyhtymän muotoon liittyy mm. limakalvojen huonokuntoisuutta ja kipua, ja sairastuneet ovat usein nuoria, synnyttämättömiä naisia. Oireyhtymän voi laukaista esimerkiksi tamponin asettaminen tai ensimmäinen yhdyntä. Riskitekijöistä osataan sanoa ainakin se, että yhdistelmäehkäisypillereiden käyttö lisää sairastumisen riskiä. Kipu provosoituu etenkin yhdynnässä, ja sitä voidaan kuvailla esimerkiksi viiltäväksi. (VDopas 2016.) Saaran kertomuksesta kävi ilmi surullinen tarina, miten vaivaa ei tunnistettu ja osattu hoitaa kovin nopeasti. Ruokavaliolla olikin tässä oireiden helpottumisessa suuri rooli.

Kuten ohjelmassa kuvattiin, on nuoren naisen elämä sinällään ajoittain todella hämmentävää. Vaikka elämänlaatuunsa negatiivisesti vaikuttavaan ongelmaan haluaisi apua, saattaa olla, että siihen tarttuminen tai toisaalta sen vaatiminen hoitohenkilöstöltä on liian raskasta. Asia voi olla vain liian kipeä, sitä voi olla väsynyt miettimään ja suremaankin koko asiaa, jolloin voi tuntua helpommalta vain antaa asian olla.

Tämä pätee myös ihan muihinkin elämän ongelmiin, myös tuki- ja liikuntaelinpuolelle ja ymmärtääkseni aika monen muunkin elämään. Kaikenlainen kuntoutusprosessi ja elämänsä muuttaminen pienelläkin uudella rutiinilla ei ole useinkaan kovin helppoa. Meidän inhimillinen ihmisluontomme taitaa todella pyrkiä pysyttelemään tutussa ja turvallisessa ja tämän kelkan kääntäminen ei aina ihan helpolla onnistukaan. Varsinkin jos kyseessä on tapa, joka ei tuota sinulle mielihyvää nopeasti, vaan vaatisi pitkäjänteisyyttä.

Ja taas toisaalta, kun käännetään tilanne hieman ylösalaisin. Olet voinut kärsiä eri asteisista kivuista jo pidemmän aikaa, sanotaan vaikka vuosia. Olet pysynyt sinänsä toimintakykyisenä. Kivusta on tullut osa arkeasi, tai sanotaan vaikka että harvinainen mutta säännöllinen osa arkeasi. Voit katsoa kalenterista, milloin ”selkä menee”, tai olet tottunut siihen, että vällyjen välissä tilanne kuumenee mutta vähän liian polttavalla tavalla.

Mitäs jos niitä ei enää olisikaan? Onko kivusta tullut jo osa sinua, osa identiteettiäsi?

Kipu on aika kumma kokonaisuus. Sen kokemiseen vaikuttavat varsinkin sen jo kroonistuessa kaikki, mitä olemme aikaisemmassa elämässämme kokeneet. Kun sinut valittiin kerran viimeisenä koulun pesäpallojoukkueeseen, kun et osannut vastata englannin tunnilla ja sinua hävetti, tai vanhempasi riitelivät ja olit surullinen. Niiden kaikkien kokemuksien kautta aistit kroonista kipua tänäkin päivänä. Useinkaan kohdassa, josta kipua aivomme aistivat, ei edes ole mekaanista vaaraa tai kudoksen vaurioitumisen uhkaa. Pieni, hento kosketus voidaan aistia moottorisahan rouhaisuna tai pumpulipuikko lekana. Tämä ei tee kokemuksesta yhtään sen vähemmän totta. Saat aivoiltasi signaalin, jonka mukaan nyt on muuten piru irti ja lähde nyt hyvä ihminen livohkaan, tai läväytä sitä pirua ainakin naamalle!

Saatikka sitten genitaalialueen kivuissa, joissa homma varsinkin menee monimutkaisemmaksi, ellei se jo sitä ollut. Mukaan tulee seksuaalisuus, tuo vahva ja voimaannuttava, toisaalta herkkä ja hauras puolemme. Oma minäkuva. Toisen odotukset. Oman pään sisällä olevat ja toisaalta yhteiskunnan ja median luomat paineet täydellisestä ”suorituksesta”. Kipu ja epämiellyttävyys.

Siinähän sitä jo onkin.



Mitä yritän tällä sanoa, on se, että kun ja jos päättää aloittaa suunnitelmallisen kuntoutuksen, kannattaa kysyä itseltään todella millaisilla resursseilla pystyy mukaan lähtemään. Harvoin on tarjolla pikaratkaisuja, ja jos on, tuppaavat ne olla melko lyhytaikaisia. Vie aikaa, että oikeat palapelin palat loksahtavat kohdalleen. Asian kohtaaminen voi joskus vaatia voimia, toisilta se sujuu aamupuuron syömisen ohessa.

Mitäs sitten asialle voitaisiin tehdä?

Nyrkkisääntönä niin lantionpohjan terapiassa, kuin kaikessa muussakin terapiassa, voisi pitää sitä, että edettäisiin aluksi noninvasiivista eli ns. kajoamattomista menetelmistä hiljalleen kohti ns. voimallisempia tai toiminnallisempia terapiamuotoja. Eli toisin sanoen tehtäisiin niin vähän kuin on tarpeellista, jotta ongelma helpottuisi. Ei oteta koko purkkia särkylääkettä ennen kuin on odotettu, jos se yksikin pilleri auttaisi.

Alkuun terapiassa voitaisi pohtia, millaiset elinolosuhteet elämäntavoillasi annat jalkovälillesi. Käytätkö kireitä farkkuja päivittäin, entä keinokuituisia stringejä? Pesetkö sitä kaikkein kauneinta samalla ruusuntuoksuisella saippualla, mitä käytät ihon puhdistukseen muualla kehossa? Ovatko limakalvot kuivat ja kutittaako, ja ärtyvätkö oireet kuukautissuojista? Onko liukkari käytössä? Alusvaatteiden olisi hyvä olla luonnonkuitua, kuten puuvillaa, ja vesipesun sijaan voisi käyttää esimerkiksi hoitavaa öljyä. (Ventolini 2011.)

Mieti hetki, kuinka paljon käytät aikaa kasvojesi ihon hoitoon tai hiusten hoitoon. Ehkä yläpäässä on mukana hieman enemmän kosmeettisia tarkoitusperiä kuin rungon pituudesta riippuen n. 60 cm alempana, mutta jos nassu ansaitsee höyhentyynyn ja kosteuttavan naamion, ansaitsisi haaroväli vähintään samanlaisen kohtelun. Aika koville siellä ajoittain joudutaan.



Kun ns. hygienia-asiat on tarkasteltu, seuraava asianhaara voisi sivuta ruokavaliota. Vulvodynian ja ärtyvän suolen oireyhtymän (irritable bowel syndrome, IBS) on todettu olevan tiiviisti yhteydessä toisiinsa: vulvodyniaa sairastavien todennäköisyys kärsiä myös IBS:stä on kahdesta neljään kertainen terveisiin verrattuna. Vatsakapselin ja lantionpohjan yhteys on jo toiminnallisestikin vahva. Ristiriitaista on, että kivun lääkehoito, kuten antibiootit ja steroidit, usein vaikuttaa suoliston bakteerikantaan ja ei tee niin hyvää niille kuuluisille toisille aivoille. (Drummond 2016.) Lääkehoitoa ei pitäisi tämän takia kuitenkaan tyrmätä, vaan löytää itselleen sopiva kombo.

On näyttöä siitä, että IBS:inkin hoitoon käytettävä FODMAP-ruokavalio voi lievittää vulvodynian tyyppisiä oireita. Esimerkiksi soija, vehnä, maito, maissi, munat ja maapähkinät ovat kuusi eniten allergisoivaa ruoka-ainetta. Allergisoivan aineen nauttiminen voi aiheuttaa käsi kädessä niin turvottelua, ilmavaivoja, vatsan kramppeja sekä provosoida genitaalialueen kipuja jopa päiviksi. (Drummond 2016.)

Joko haluttaa ja Tom Jones laulaa mielessäsi Sexbombia? Jos vaan makaisi sohvalla ja piereskelisi.

Ruokavalion suurpiirteinen kartoitus olisi siis yksi osa terapiaa. Syvällisessä ruokavalion muutoksen tarpeen arvioinnissa olisi aina hyvä käyttää laillistettua ravitsemusterapeuttia, etenkin jos kyseeseen tulee erilaiset välttämisdieetit. Muuten ravitsemuksen ala ja ammattinimikkeet voivat johtaa hieman harhaan. Ravintovalmentaja tai personal trainer on varmasti usein osaava suunnittelemaan ruokavaliota esim. kunnon kohotukseen sopivaksi. Ruoka-aineiden radikaali poisjättö ei kuitenkaan ole suositeltavaa kuin pitkän koulutuksen saaneen, osaavan ammattilaisen silmien alla. Muuten erilaiset rajoitukset voivat heikentää ravinnon monipuolisuutta liiaksi.

Mites ne sähkösokit? Mietitään niitä ensi kerralla. Ota siksi aikaa itsellesi korvamato tuosta Sexbombista.

- Kerttu



Kuva 2 http://www.memes.com/searchresults/vagina/734988 (kyllä, etsin meemejä haulla vagina)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti