tiistai 21. helmikuuta 2017

Lantionpohja, fysioterapia ja sähkösokit?




Otsikosta voit jo päätellä, että nyt on tiedossa hieman pohdintaa siitä kaikkein pyhimmästä. Jos ujostuttaa, lue vaikka eka tekstini kahteen kertaan sen sijaan.


Lantionpohjan fysioterapia tuntuu kasvattavan tietoisuutta. Synnytyksestä toipumisesta, vatsalihasten erkaumasta sekä synnytyksen jälkeen liikunnan aloittamisesta puhutaan enemmän, ja yhä useammat äidit haluavat synnytystä edeltävän kehonsa takaisin. Ikäihmisiä on vuosi vuodelta enemmän, ja sitä myöten myös virtsan- ja ulosteenkarkailusta kärsiviä.


Mutta mitä lantionpohjan fysioterapialla on annettavaa niille, jotka eivät vastaa ehkä sitä stereotyyppistä, ikääntynyttä inkontinessiasiakasta tenoineen? Ne, jotka eivät ehkä ole vielä synnyttäneet eivätkä ole kokeneet vartalossaan suuria muutoksia? Ne ongelmat, joista ei niin paljoa puhutakaan?




Lantion ja genitaalialueen kivuista eli vulvodyniasta kärsii eri arvioiden mukaan 10%-17%. Diagnoosien nimiä on useita genitaalialueen kipuihin liittyen, mutta käytän tässä tekstissä niistä selvyyden vuoksi vain vulvodyniaa. Sairastuneet ovat yleensä 20-40-vuotiaita, mutta oireyhtymää tavataan kaikissa ikäryhmissä 70-vuotiaaksi asti. Kivut voivat esiintyä satunnaisesti milloin vain tai provosoitua esimerkiksi yhdynnästä tai muusta mekaanisesta ärsytyksestä, kuten pyöräilystä. Kipu voi tuntua emättimen ympärillä, virtsaputken suulla tai yhdynnän aikana syvemmällä emättimessä. Tai kuten Suomen Saara Aalto kuvaili, on tunne kuin hiivatulehdus kymmenkertaisena. Tuntemusta ei ehkä kuvailla niinkään kipuna, kuin poltteluna, kirvelynä tai viiltämisenä (Sadownik 2013). Mitä hoitomenetelmiin tulee, sai Saara kuulostamaan elektroterapian hieman keskiaikaiselta, mutta puhui sinänsä ihan oikeaa asiaa (Iltasanomat 2017).


Aika pätevä lähdeviittaus muuten tuo Iltasanomat. Nyt AMK-opettajat, tiedän että ei taida mennä tieteellisistä kriteereistä läpi!



Miksi kivut ilmenevät, ei ole vielä tutkimusten mukaan kovin selkeää. Varmaa on se, että harvoin vain yksittäinen, irrallinen tapahtuma aiheuttaisi oireita. Usein tilanteeseen liittyy vähintään lantionpohjan lihasten toiminnanhäiriöitä kuten yliaktivaatiota ja kramppeja, limakalvojen kuivuutta tai hiivatulehdusta. Joskus genitaalialueen operatiivinen eli leikkaushoito voi olla osatekijänä laukaisemassa kipuoireyhtymää.


Enemmän ja tarkempaa tietoa löydät Vulvodyniaoppaasta (linkki alla). Aihe on ymmärrettävästi arka, ja vaikuttaa seksuaalisuuden myötä minuuteen laajemminkin. Millaisena naisena pidän itseäni? Olenko ainoa, kuka kärsii tämän tyyppisistä oireista? Miten pystyn toteuttamaan seksuaalisuuttani? Kuinka pystyn miellyttämään parisuhteen toista osapuolta? Olenko rikki tai viallinen? Parannunko ikinä?

Kun oireyhtymän aiheuttajia on useita, on hoidossakin pidettävä monia lankoja käsissä. Pelkkä lantionpohjan lihasharjoittelu, limakalvojen hoito tai ruokavalion muutos harvoin auttaa kokonaisvaltaisesti elämänlaatuun vaikuttavaan oireistoon, toki joskus näinkin onnekkaastikin voi käydä. Jos kivut ovat jatkuneet jo kauemmin, voivat ne vaikuttaa minäkuvaan jo sen verran voimakkaasti, että seksuaaliterapian keinot täydentävät fysioterapian menetelmiä. Parhaassa tapauksessa nämä terapiat limittyvät toisiinsa, ja onkin runsaasti ammattilaisia, jotka ovat opiskelleet niin fysioterapian kuin seksuaalitieteen kokonaisuuksia.

Koska oirekuva on niin laaja, diagnooseja ja nimityksiä on useita ja luokitteluja sen lisäksi, voi olla vaikeaa niputtaa asiakkaan oireita yhteen. Hoitoketjuun pääseminen voi olla vaikeaa: saatat päätyä käymään useiden vuosien ajan eri gynekologeilla epämääräisten oireiden kanssa, ja ajasta riippuen suurimpana kokemasi oirekin voi vaihdella. Ei-niin-toivottuna lopputuloksena sinulla voi olla todella epämiellyttävien ja kivuliaiden gynekologikäyntien jälkeen viittä eri hiivatulehdus- tai emätinvoidetta reseptillä, joitain labrakokeita ja kutsu kontrolleihin parin kuukauden päästä. Epämiellyttävyys johtuu harvoin lääkärin osaamattomuudesta tai liian ronskista käsittelystä, vaan puhtaasta kivusta ja sen aiheuttamasta tilanteen vastenmielisyydestä. Voit miettiä, kuinka mielelläsi asetut uudestaan tutkimuspöydälle, kun sinusta tuntuu, että ainoa asia mitä seuraavalla kerralla tarkastellaan, on limakalvojen kunto? Jos on itsekin hämmentynyt ja hukassa oireidensa kanssa, voi olla hankalaa vaatia asian kokonaisvaltaisempaa kohtaamista ja hoitoa. 




Ehkä suurin mysteeri mikä genitaalialueen kipuihin mielestäni liittyy, on suuri hiljaisuus aiheen ympärillä. Esimerkiksi lievien masennustilojen yleisyys on eräiden arvioiden mukaan n. 10%-15%, suurinpiirtein vastaava mikä vulvodynian tyyppisistä kivuista kärsivien määrä. Masennus on toki eri tavalla toiminta- ja työkykyyn vaikuttavaa, mutta tästäkin huolimatta on outoa, miten lantiokivuista tai yhdyntäkivuista vaietaan niin voimakkaasti. Onkin hyvä kysymys, olisiko asia ”hoidettu päiväjärjestyksestä jo aikoja sitten”, jos kyseessä olisi miesten sairaus? (Hyvä terveys 2017). Toisaalta taas vulvodynian on todettu olevan yhteydessä masennukseen ja heikentyneeseen elämänlaatuun. 


Moni kivuista kärsivä saattaa ajatella, että minä nyt olen vaan tällainen, minä en kehollani vaan pysty nauttimaan samoista asioista kuin muut. Jos tunnistit edellisistä kuvauksista itseäsi, pohdi asiaa hetki. Olisitko valmis kohtaamaan asian? Onko elämäntilanteesi sellainen, että voisit antaa kehollesi ja mielellesi asian vaatimaa huomiota? Kivut voivat loppua spontaanistikin jossain vaiheessa, mutta sinä voit myös suunnitelmallisesti kuntouttaa itseäsi yhteistyössä mm. lantionpohjan fysioterapeutin tai muun alan ammattilaisen kanssa. Näistä menetelmistä tarkemmin tuonnempana.


Tässä vähän pureskeltavaa.


Kerttu

Suomen lantionpohjan fysioterapeutit ry. Pelvicus http://www.pelvicus.fi/


Vulvodyniaopas http://vdopas.com/


 

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti